3 - Junanpenkissärötköttäjä Yksi minua eniten hämmästyttäneistä jutuista oli aika erikoinen: Matkalla kaupunkijunalla Helsinkiin Hän retkotti penkissä kuin pahinkin murkku; viidettäkymmentä käyvä nainen.


Luulen että ryhditön lannerangan päällä retkottaminen on murkkunuoren käyttämä tapa viestiä kyvyttömyyttään luontevasti asettua vielä aikuisen rooliin. Ellei se sitten ole protesti koko aikuisten maailmaa vastaan. Julkisella retkotuksella on arvattavasti aina viesti. Vaikkei murkku sitä itse tietäisikään.

Mutta mitä haluaa viestiä muuten erittäin hyvin käyttäytyvä aikuinen nainen retkottaessaan ryhdittömänä julkisen liikennevälineen penkissä: kyvyttömyyttään aikuisuuteen vai protestiaan poroporvallisuutta kohtaan? Vai mitä? - Minä olen tätä yrittänyt käsittää.

Kun pyysin häntä istumaan normaalisti, hän kiltisti nousi istumaan normaalisti. Kuin tottelevainen lapsi ikään. - "Kuin lapsi"; jälleen ei-aikuinen mielikuva.


Jälkikäteen hän kohautteli asialle olkiaan ja ihmetteli miksi pidin sitä merkityksellisenä.

Mutta kun asioilla nyt vain on merkityksensä. Ja teoilla viestinsä. - Jotakin hän viesti, mutta minä en osannut sitä viestiä lukea. Tai en ainakaan osannut auttaa häntä eteenpäin...

Kyllä minäkin retkotan; sohvassa, omassa tuolissani, yleensäkin kotona; mutta en junan penkissä. Minusta asioilla on aikansa ja paikkansa. - Mutta taaskaan asiasta ei puhuttu. Ei siis voitu korjata ongelmaa. Eikä poistaa protestin aihetta...  ¶ 06:30