5 - Yhdessä saavuttaminen Hesarissa oli taannoin ihan mielenkiintoinen ja järkevä pieni kirjoitussarja parisuhteesta. Siinä puhuttiin mm. siitä että puolisoilta on nykyään kadonnut yhdessä tekemisen ja yhdessä saavuttamisen kokemus: Kumpikin puoliso kun tekee ja saavuttaa lähinnä työssään. Vapaa-aikaan ja puolisoon kohdistuu siten jotensakin vääränlaisia odotuksia.

Onhan se niin että yhdessä tekeminen on kivaa. Ja eritoten tietenkin yhdessä aikaansaaminen on palkitsevaa ja yhdistävää.


Mitä se yhdessä tekeminen sitten on nykyaikana? Pahoin pelkään että miehet ja naiset tulkitsevat sen liian eri tavoin: varsinkin naiset tuntuvat odottavan että mies osaisi - omin päin - tehdä sen mitä nainen kulloinkin haluaa hänen tekevän.

No ensinnäkin mies ja nainen tuntuvat kokevan asioiden tarpeellisuuden ja eritoten tärkeysjärjestyksen jotensakin eri tavoin. Siten mies ei todellakaan osaa arvata mitä nainen milloinkin haluaisi hänen tekevän. Ja niin nainen jatkuvasti pettyy miehen yhteistyökyvyttömyyden ja -haluttomuuden tähden.

Ja toisekseen - ja mikä tärkeintä - yhdessä tekeminen ei mitenkään tarkoita naisen halun mukaan elämistä. Käytännössä miehet joutuvat siihen usein alistumaan ja niin kodista tulee naisen valtakunta, jossa miehellä on työvelvollisuus. Sekö sitten olisi yhteenkuuluvuutta lisäävää yhdessä aikaansaamista?


Palaan taas molemminpuoliseen arvostukseen ja kummankin haluun antaa toiselle sen mitä toinen tarvitsee. Kunhan jollain konstilla vain saa sen selville...

Vaatimalla ei synny rakkautta. Mutta ei kyllä antamallakaan jos toinen osapuoli ei pelaa samoilla ssäännöillä. Yhdessä aikaansaaminen varmastikin edellyttää yhteisiä sääntöjä ja tavoitteita. Siten myös paljon kompromisseja.  ¶ 00:00