7 - Neljänkympin kriisi Tätäkö tämä elämä on? Aamulla töihin, iltapäivällä kotiin, kotitöitä ja viikonloppuna taas kotitöitä. Joskus joku matka tai muu ns. virkistys.

Noitahan minäkin aikanaan kyselin itseltäni hämmästyneenä ja kyllästyneenä. Ja vastasin itselleni, että "Juu, tätä se ihan oikeasti on. Ei elämä ole romanttinen suuri seikkailu. Ei minusta tule kuuluisaa kirjailijaa tai järjestelmätoimen johtajaa. Ja silti voin oppia tästäkin nauttimaan". Ja niin asetuin uuteen vaiheeseen elämässäni.


Parin vuoden kuluttua Vaimo kysyi itseltään samat kysymykset. Ja vastasi itselleen: "Ei, tätä se ei ole. Tähän en tyydy. Minä tarvitsen enemmän". Ja niin hän lähti omille teilleen. Etsimään sitä romanttista seikkailua ja nuoruuden haaveiden täyttymystä.


Naapurusto oli äimän käkenä: Harvinaisen sopuisa ja harmoninen avioliitto, ja hetkessä hävitetty. Yrittämättäkään etsiä yhteistä ratkaisua.


No, eron jälkeen Vaimo sitten: "Minä luulin että se oli ohi kun se ei enää sujunutkaan ihan itsekseen niinkuin aina ennen. En minä tiennyt että suhdetta pitää hoitaa; niinkuin viherkasveja. Nehän kuolevat ilman hoitoa".


Niinpä.  ¶ 13:10