34 - Eron varmistaminen eron välttämisellä Hän siis puhui minulle kuin viisivuotias. Ehkä se oli hänestä suurin hellyyden osoitus minkä hän tiesi; mene tiedä. - Minulle se merkitsi sitä, että en saanut häneen kontaktia aikuisena; ihmisenä.

Voin vakuuttaa, että pitemmän päälle käy työlääksi kun ei voi puhua oman kumppaninsa kanssa mistään niinkuin ihminen puhuu ihmiselle. Se ärsyttää, se kiusaa, se kalvaa, se pahoittaa mielen, se turhauttaa, se raivostuttaa.


- Rakas, tiedäthän että minä en pidä siitä, että sinä lepertelet minulle kaiken aikaa. - Se on kyllä ihan kivaa oikeassa tilanteessa (you know, when!) - mutta kokopäiväisenä se todellakin kiusaa minua: Minusta tuntuu etten saa sinuun minkäänlaista kontaktia aikuisena ja toverina.

- Voi, mutta kun minä olen niin onnellinen!

- Niinpä. Mutta huomaathan, että minä kärsin siitä etten voi puhua kanssasi aikuisena? Minä ihan oikeasti toivoisin että sinä mieluummin vaikka suuttuisit silloin kun on tarvis, ja muutenkin kertoisit jos joku asia sinua kiusaa. Minä kun valitettavasti en mitenkään aina huomaa, ellet itse kerro.

- Mutta enhän minä voi.

- ???

- No enhän minä mitenkään voi ruveta valittamaan: Sinä suutut ja minä pelkään että meille tulee ero.

- Voi rakas! Minuahan suututtaa nimenomaan se kun sinä et kerro minulle mitä tunnet. Minusta tuntuu että elän jonkinlaisen kulissin kanssa - jonkinlaisen roolin kanssa - en oikean ihmisen kanssa. Se ei ole rehellistä. Ja minusta kyllä näyttää siltä että sinä et ole onnellinen. Minusta sinä kätket todelliset tunteesi sen roolin taakse. Ja sen roolin tähden minä en saa sinuun itseesi kontaktia. Enkä minä voi muuttaa mitään, kun en tiedä mitä sinä tunnet, mitä sinä haluat, mitä minun pitäisi muuttaa. Minä en näe sen roolin sisään ja niin minä vain etäännyn sinusta aina vain kauemmaksi, kun en tiedä mikä on todellisuus! - Ja se etääntyminen se johtaa meidät lopulta eroon; ei rehellisyys.

- Mutta kun minä en voi.

- Mutta rakas; se johtaa meidät eroon!

- Minä en voi...  ¶ 18:05