Vastentahtoinen vanhapoika
Minä en ole sinulle muuta kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa...
(Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi)
keskiviikkona, elokuuta 09, 2006
  27 - Yhteensopimattomat ongelmat
Tuo eilinen kirjoitus Rakastajattaren itsekiristyvästä kuristusotteesta pääsi käsistä turhan keskentekoisena; syntyi keskosena; putkahti maailmaan raakileena: Selvästikin se turhan paljon toistaa itseään, mutta sen suurin puute on kuitenkin siinä, että oma tunneongelmani jäi siinä aivan liialti huomaamattomaan sivurooliin. Kuitenkin se toimi kiristysotteessa mukana vähintäänkin katalysaattorina.


Se oma tunneongelmani oli - ja varmaan on vieläkin - hyljätyksi tulemisen tunne. Hyljätyksi tuleminen, tai edes sen tunteminen, on minulle todella kauhea paikka.

Rakastajattarella syyllisyys - minulla hyljätyksi tulemisen tunne. Meidän negatiiviset reagointitapamme eivät todellakaan sopineet yhteen. Ellei sitten yhteensopimiseksi katsotakin nimenomaan sitä, miten upeasti ne yhdessä kehittivät sen itseään kiristävän kuristuskierteen, josta eilen kirjoitin:
Syyllisyyttä paetakseen Rakastajatar livisti puuhiinsa salaa. - Ja minä tunsin itseni hyljätyksi ja reagoin ahdistuneen tuskaisesti. - Mistä Rakastajatar ymmärrettävästi sai lisää syyllisyyttä. Jota hän pakeni tekemällä salaa. - Joka yhtä ymmärrettävästi sai minut tuntemaan itseni vieläkin enemmän hyljätyksi. Johon reagoin ahdistuneesti. - Jne. Loputtomiin.

Nykyisinhän kehotetaan puhumaan ongelmista. - No minä kyllä yritin: Puhuin kuin ruuneperi. Pauhasinkin (valitettavasti). Mutta puhumista Rakastajatar syyllisyydentunnossaan ei tietenkään kestänyt ollenkaan. Hänen ratkaisunsahan oli nimenomaan tehdä salassa; ei suinkaan nostaa kissaa pöydälle. Niinpä hän tuskailikin: "Kun sä aina käsittelet!". Tarkoittaen tietenkin sitä, että minun olisi pitänyt antaa asioiden olla. - Ja antaa yhteensopimattomien ongelmiemme jatkaa tuhoisan kuristuskierteen kiristymistä. Tiukemmaksi, tiukemmaksi, tiukemmaksi...

Kunnes edessä olisi ollut ero.
Tai no niin: Niinhän siinä juuri kävi.

-----

Tuo "Kulta, meidän täytyy puhua" on kyllä miehellekin varmaan kaikkein pelottavin aviollisen keskustelun avaus. Se merkitsee huolettomien helppojen päivien päättymistä: Elämä ei enää sujukaan itsekseen; puoliso ei enää tyydykään vanhaan kohteluun.

Vaimon kanssa suhde oli sujunut vuosikausia oikeastaan itsekseen. Ilman tarvetta 'puhumiseen'. Olimme ystävät, toverit, rakastajat ja puolisot. Kun ongelmat sitten alkoivat, me emme ehkä olisi osanneetkaan puhua.
 
Comments:
Laitan vahingon kiertämään ja haastan sut kirjallisuusaiheesta. Haaste löytyy mun blogista. Älä kuitenkaan stressaa vastata siihen, jos et halua.
 
Juban Wagnerin mukaan pitkän parisuhteen salaisuus on "Laiskuus, muutoksen pelko ja huono muisti." Oman pitkän parisuhteeni perusteella väite on hauskuudestaan huolimatta myös totta. Asialliset asiat pitää tietysti selvittää, mutta periaatteelliset kysymykset vain jos niistä on saatavissa yksimielisyys. Kun sellaista ei ole näköpiirissä, on minusta parempi miettiä omassa itsessään, onko asia sellainen, että se kuitenkin pitää nostaa esille. Yleensä asiat vanhetessaan laimistuvat niin, ettei itsekään ymmärrä miksi jokin toisen tekeminen joskus on tuntunut niin äärimmäisen tärkeältä.
 
Kiitokset haasteesta, Saima.

Vaikka arvelusi haluttomuudestani oli itse asiassa aivan oikea, niin minäpä yllätin ja vastasin haasteeseesi. Ks. '28 -Kirjameemi'.

Mutta luulenpa että vastaukseni eivät ehkä ole aivan odotettuja?
 
Väinö: Saat minut tajuamaan, että epäilyni on oikea: me ihmiset elämme hyvin erilaisissa maailmoissa.

Sinun maailmassasi Wagnerin salaisuus toimii. Minun maailmassani juuri se johti avioeroon.
 
Eiköhän maailma ole sama, mutta tapa jolla sitä katselemme vaihtelee. Viimeisen loman aikana olen palannut vanhan harrastukseni valokuvauksen pariin ja pelkästään sen pohjalta tiedän, että saman asian voi nähdä eri rooleissaan hyvin eri tavalla.

Olisi mukava kuulla, miten kommenttini johti sinut ajatukseen "eri maailmoissa" olemisesta?
 
Väinö,

olethan näköjään itsekin enää vain pienen askelen päässä sen tajuamisesta, miten elämme kukin omassa maailmassamme.

Joko luit postaukseni '20 - Mieli sen tekee'?
 
Lähetä kommentti



<< Home

Parisuhde on sekä vallan helppo että hyvin vaikea asia. Jos suhde sujuu, se sujuu näennäisesti aivan itsestään; mutta sujuakseen se tarvitsee oikeaa polttoainetta: toisen hyväksyntää ja toisen tarpeiden täyttämistä; silti toiselle alistumatta.

Esittämäni näkemykset ovat ehdottoman puolueellisia ja vastapuolilla voi olla niistä aivan oikeutetut täysin erilaiset käsitykset. Silti näkemykset ovat minulle subjektiivisesti tosia.

Yrityksistäni huolimatta olen taas yksin. - Vanhapoika vasten tahtoani.

Kommentit saattaisivat auttaa minua käsittämään jotakin. Voit jättää myös henkilökohtaisen kommentin: julkaisu ei ole automaattinen.

Mitä tapahtui...

Tapahtumain kulku
Päärooleissa - 05.08.06

Syndikointi yms.

FeedBurner SmartFeed
Lisää Blogilistan suosikkeihin

Blogilista.fi

Linkit
Väestöliitto: Toimiva parisuhde
Kataja. Kestävän parisuhteen kasvu ry.
Tukiasema.net: parisuhde

Toisiakin on...
Selibaattipäiväkirja
Seksitön elämä

Minne seuraavaksi:
RealWorld . . . can it be?

Uusimmat
Uusin postaus
26 - Itsekiristyvä kuristusote
25 - Eron syyt
Tapahtumain kulku
24 - "Kuinkahan minun tässä käy?"
23 - Hänen pohkeensa
22 - Viikonloppu omin päin
Osajako
21 - Onnellisuuskytkin
20 - Mieli sen tekee
19 - Ulvova talo

Arkisto
heinäkuuta 2006 / elokuuta 2006 / syyskuuta 2006 / huhtikuuta 2007 /


Powered by Blogger