Minä en ole sinulle muuta kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa...(Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi)
keskiviikkona, elokuuta 30, 2006
39 - Tunniksi irti kivusta
Palataanpa siihen aikaan, kun kävi ilmi että Rakastajatar peruuttaa suhteesta pois, ja Vaimon jättämä kipu lopultakin pääsi valloilleen. Siihen aikaan kun koko ajan oli vain se suuri kipu (ks. 19 - Ulvova talo).
Illat ja viikonloput yksin talossani olivat yksinkertaisesti aivan kaameita. Ainoa arkipäivien lohtu oli työ, jossa sentään pystyin kohdistamaan ajatuksia edes johonkin. Siis johonkin muuhun kuin siihen ainaiseen kipuun.
Aiemman luonteeni vastaisesti aloin etsiä ihmisiä; keitä hyvänsä, joille puhua. Juttelin naisille kahvilan pöydässä, juttelin jopa kadulla kävelijöille. Ikinä ennen en ole sellaista uskaltanut tehdä. Enkä sen puoleen ikinä sen jälkeenkään.
Mutta yli kaiken kaipasin kosketusta. Kadehdin ajatusta koiranpennuista nukkumassa toisiinsa kietoutuneina; ne koskettivat turvallisesti toisiaan ja tunsivat toisen elävän olennon ihollaan.
Lopulta löysin kosketuksen: aloin harrastaa ratsastusta, joka oli minulle entuudestaan täysin tuntematon laji. Tunnin ajan vikossa tunsin elävän olennon kosketuksen ja jouduin keskittämään ajatukseni ratsastussuoritukseen. Joka viikko minulla oli yksi valveillaolotunti, jonka aikana en tuntenut kipua. ¶ 16:05
Illat ja viikonloput yksin talossani olivat yksinkertaisesti aivan kaameita. Ainoa arkipäivien lohtu oli työ, jossa sentään pystyin kohdistamaan ajatuksia edes johonkin. Siis johonkin muuhun kuin siihen ainaiseen kipuun.
Aiemman luonteeni vastaisesti aloin etsiä ihmisiä; keitä hyvänsä, joille puhua. Juttelin naisille kahvilan pöydässä, juttelin jopa kadulla kävelijöille. Ikinä ennen en ole sellaista uskaltanut tehdä. Enkä sen puoleen ikinä sen jälkeenkään.
Mutta yli kaiken kaipasin kosketusta. Kadehdin ajatusta koiranpennuista nukkumassa toisiinsa kietoutuneina; ne koskettivat turvallisesti toisiaan ja tunsivat toisen elävän olennon ihollaan.
Lopulta löysin kosketuksen: aloin harrastaa ratsastusta, joka oli minulle entuudestaan täysin tuntematon laji. Tunnin ajan vikossa tunsin elävän olennon kosketuksen ja jouduin keskittämään ajatukseni ratsastussuoritukseen. Joka viikko minulla oli yksi valveillaolotunti, jonka aikana en tuntenut kipua. ¶ 16:05
Comments:
<< Home
Kirjoitat asiantuntemuksella siitä, miltä tuntuu kun huomaa olevansa yksin. Olen todennut joskus kuinka paljon antoisampaa olisi jakaa mikä tahansa elämys, vaikka vain kauniin maiseman katseleminen, toisen ihmisen kanssa.
# posted by 
: torstaina, elokuuta 31, 2006
: torstaina, elokuuta 31, 2006
Jakamisen tarve lienee hyvinkin jonkinlainen sisäänrakennettu juttu; ehkä se on yksi niistä mekanismeista, jotka meihin on rakennettu pitämään meitä yhdessä.
Sitä olen pohtinut - tuloksetta tosin - että pitäsi kuulema osata olla yksin, jotta osaisi olla toisen kanssa. Ymmärrän kyllä väitteen idean, mutta en luultavasti ihan sitä hyväksy: minä en ikinä opi elämään yksin. Vaikka olen harjoitellut sitä jo vuosikausia.
Minusta parisuhde on luonnollinen asiaintila. Sehän on juuri koko elämän jakamista; yhdessä kokemista.
Sitä olen pohtinut - tuloksetta tosin - että pitäsi kuulema osata olla yksin, jotta osaisi olla toisen kanssa. Ymmärrän kyllä väitteen idean, mutta en luultavasti ihan sitä hyväksy: minä en ikinä opi elämään yksin. Vaikka olen harjoitellut sitä jo vuosikausia.
Minusta parisuhde on luonnollinen asiaintila. Sehän on juuri koko elämän jakamista; yhdessä kokemista.
# posted by : torstaina, elokuuta 31, 2006
: torstaina, elokuuta 31, 2006
Tulin tälle kommenttisivulle vain todetakseni, että mielenkiintoinen & luova ratkaisu läheisyyden tarpeeseen tuo ratsastus-harrastus!
Mutta, nyt huomasin ylläolevan kommenttisi ja täytyypä sanoa siitäkin vielä sen verran, että: Olen täysin samaa mieltä!
Mun mielestä läheisyys - se, että ihmiset haluavat hakeutua toistensa läheisyyteen - on luonnollista, kun taas yksinäisenä pysytteleminen vaatii itsensä kieltämistä ja erityistä sisukkuutta. Miellyttäväksi tai luontevan tuntuiseksi yksinäisyys ei varmasti muutu koskaan - ei ainakaan minun kohdallani.
Mutta, nyt huomasin ylläolevan kommenttisi ja täytyypä sanoa siitäkin vielä sen verran, että: Olen täysin samaa mieltä!
Mun mielestä läheisyys - se, että ihmiset haluavat hakeutua toistensa läheisyyteen - on luonnollista, kun taas yksinäisenä pysytteleminen vaatii itsensä kieltämistä ja erityistä sisukkuutta. Miellyttäväksi tai luontevan tuntuiseksi yksinäisyys ei varmasti muutu koskaan - ei ainakaan minun kohdallani.
# posted by : lauantaina, syyskuuta 02, 2006
: lauantaina, syyskuuta 02, 2006
--ei tartte julkaista--
Vanhapoika sanoi: "Sitä olen pohtinut - tuloksetta tosin - että pitäsi kuulema osata olla yksin, jotta osaisi olla toisen kanssa. Ymmärrän kyllä väitteen idean, mutta en luultavasti ihan sitä hyväksy: minä en ikinä opi elämään yksin. Vaikka olen harjoitellut sitä jo vuosikausia."
Laitoin äsken kommenttia englanniksi aikaisempaan postaukseesi. Ajatus yksinolosta oli oikeastaan jatkoa tähän pohdintaasi.
Lähetä kommentti
Vanhapoika sanoi: "Sitä olen pohtinut - tuloksetta tosin - että pitäsi kuulema osata olla yksin, jotta osaisi olla toisen kanssa. Ymmärrän kyllä väitteen idean, mutta en luultavasti ihan sitä hyväksy: minä en ikinä opi elämään yksin. Vaikka olen harjoitellut sitä jo vuosikausia."
Laitoin äsken kommenttia englanniksi aikaisempaan postaukseesi. Ajatus yksinolosta oli oikeastaan jatkoa tähän pohdintaasi.
# posted by : maanantaina, lokakuuta 16, 2006
: maanantaina, lokakuuta 16, 2006<< Home
FeedBurner SmartFeed
