Vastentahtoinen vanhapoika
Minä en ole sinulle muuta kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa...
(Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi)
lauantaina, elokuuta 19, 2006
  36 - Me kasvoimme eri suuntiin II
Maanantaina kirjoitin kriittisesti tästä samasta aiheesta. Pysyn edelleen visusti kriittisen kirjoitukseni takana: iltapäivälehtien uutiset pikkujulkkujen eroon kasvamisesta jo lyhyen liittoyritelmän jälkeen tuskin ovat muuta kuin todistus kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta sitoutua. Ei kai niissä eroissa eroon kasveta; niissä pikemminkin jäädään kasvamatta liittoon. - Ja samaan sarjaan kuulunee kyllä ainakin pääosa omien tuttujenikin eroista.


Mutta kyllä erilleen voinee kasvaakin.

Joidenkuiden ajattelijoiden mukaan parisuhde toimii niin kauan kun se täyttää pariskunnan tarpeet. - Itse olen samaa mieltä, minkä lienet huomannut oikean yläkulman kuvauslaatikosta.

Jotkut ovat lisäksi sitä mieltä, että parisuhteessa saatetaan jatkaa keskenjääneen isä- tai äitisuhteen työstämistä. Ja kuinkas sitten käykään, jos työstäminen onnistuu: liiton ehkä merkittävin ja kantavin tarve lakkaa olemasta!


Itsehän koin olevani omassa avioliitossani jonkinlainen valmentaja. Ja niinkuin taannoin kirjoitin, osasin ihmetellä omaa kohtaloani siinä valmennusprosessissa.

Myöhemmissä yritelmissä mm. Rakastajattaren ja erityisesti Hänen kanssa olen joutunut enemmän tai vähemmän jonkinlaisen isähahmon rooliin. Siitä voinen toki syyttää itseänikin, sillä minä todella viehätyn viehättävistä, tyttömäisistä, söpöistä naisista. Ja saattaahan olla että tämä tyttömäisyys on seurausta naiseksi kasvun keskeneräisyydestä. Jos tällainen tyttönainen sitten kasvaakin oikeaksi naiseksi, niin nähtävästi hänen tarpeensa häviää ja minun tarpeeni taas jää tyydyttämättä. Ja niin sitten todella onkin kasvettu erilleen. Tai siis hän on kasvanut...

En tosin ole toistaiseksi tajunnut, minkälainen tarve isähahmona olemiseen minulla olisi. Siihen rooliin joutuminen nimittäin raivostuttaa minua. Mutta onhan minulla toki tämä bessewisser-taipumus, ja kai sen toteuttamiseen sitten tarvitaan kohtuullisen naiivi kumppani?


Tulkoon nyt vielä varmuuden vuoksi sanotuksi, että omassa avioliitossani minä kyllä paaduin paikoilleni ja lakkasin kasvamasta. Mahdollinen myöhempi kasvu onkin itseasiassa juuri eron ansiota. Mahdollista kasvua, mutta hyvin kipeää kasvua.
 
Comments: Lähetä kommentti



<< Home

Parisuhde on sekä vallan helppo että hyvin vaikea asia. Jos suhde sujuu, se sujuu näennäisesti aivan itsestään; mutta sujuakseen se tarvitsee oikeaa polttoainetta: toisen hyväksyntää ja toisen tarpeiden täyttämistä; silti toiselle alistumatta.

Esittämäni näkemykset ovat ehdottoman puolueellisia ja vastapuolilla voi olla niistä aivan oikeutetut täysin erilaiset käsitykset. Silti näkemykset ovat minulle subjektiivisesti tosia.

Yrityksistäni huolimatta olen taas yksin. - Vanhapoika vasten tahtoani.

Kommentit saattaisivat auttaa minua käsittämään jotakin. Voit jättää myös henkilökohtaisen kommentin: julkaisu ei ole automaattinen.

Mitä tapahtui...

Tapahtumain kulku
Päärooleissa - 05.08.06

Syndikointi yms.

FeedBurner SmartFeed
Lisää Blogilistan suosikkeihin

Blogilista.fi

Linkit
Väestöliitto: Toimiva parisuhde
Kataja. Kestävän parisuhteen kasvu ry.
Tukiasema.net: parisuhde

Toisiakin on...
Selibaattipäiväkirja
Seksitön elämä

Minne seuraavaksi:
RealWorld . . . can it be?

Uusimmat
Uusin postaus
35 - "Mennyttä ei kannata surra"
34 - Eron varmistaminen eron välttämisellä
33 - Hän ja aamu
32 - "Me kasvoimme eri suuntiin"
31 - Juoksen onnellisuuden perässä
30 - Olen kohopintainen ahven
29 - Vieressänukkuja
28 - Kirjameemi
27 - Yhteensopimattomat ongelmat
26 - Itsekiristyvä kuristusote

Arkisto
heinäkuuta 2006 / elokuuta 2006 / syyskuuta 2006 / huhtikuuta 2007 /


Powered by Blogger