36 - Me kasvoimme eri suuntiin II
Maanantaina kirjoitin kriittisesti tästä samasta aiheesta. Pysyn edelleen visusti kriittisen kirjoitukseni takana: iltapäivälehtien uutiset pikkujulkkujen eroon kasvamisesta jo lyhyen liittoyritelmän jälkeen tuskin ovat muuta kuin todistus kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta sitoutua. Ei kai niissä eroissa eroon kasveta; niissä pikemminkin jäädään kasvamatta liittoon. - Ja samaan sarjaan kuulunee kyllä ainakin pääosa omien tuttujenikin eroista.
Mutta kyllä erilleen voinee kasvaakin.
Joidenkuiden ajattelijoiden mukaan parisuhde toimii niin kauan kun se täyttää pariskunnan tarpeet. - Itse olen samaa mieltä, minkä lienet huomannut oikean yläkulman kuvauslaatikosta.
Jotkut ovat lisäksi sitä mieltä, että parisuhteessa saatetaan jatkaa keskenjääneen isä- tai äitisuhteen työstämistä. Ja kuinkas sitten käykään, jos työstäminen onnistuu: liiton ehkä merkittävin ja kantavin tarve lakkaa olemasta!
Itsehän koin olevani omassa avioliitossani jonkinlainen valmentaja. Ja niinkuin
taannoin kirjoitin, osasin ihmetellä omaa kohtaloani siinä valmennusprosessissa.
Myöhemmissä yritelmissä mm.
Rakastajattaren ja erityisesti
Hänen kanssa olen joutunut enemmän tai vähemmän jonkinlaisen isähahmon rooliin. Siitä voinen toki syyttää itseänikin, sillä minä todella viehätyn viehättävistä, tyttömäisistä, söpöistä naisista. Ja saattaahan olla että tämä tyttömäisyys on seurausta naiseksi kasvun keskeneräisyydestä. Jos tällainen tyttönainen sitten kasvaakin oikeaksi naiseksi, niin nähtävästi hänen tarpeensa häviää ja minun tarpeeni taas jää tyydyttämättä. Ja niin sitten todella onkin kasvettu erilleen. Tai siis hän on kasvanut...
En tosin ole toistaiseksi tajunnut, minkälainen tarve isähahmona olemiseen minulla olisi. Siihen rooliin joutuminen nimittäin raivostuttaa minua. Mutta onhan minulla toki tämä bessewisser-taipumus, ja kai sen toteuttamiseen sitten tarvitaan kohtuullisen naiivi kumppani?
Tulkoon nyt vielä varmuuden vuoksi sanotuksi, että omassa avioliitossani minä kyllä paaduin paikoilleni ja lakkasin kasvamasta. Mahdollinen myöhempi kasvu onkin itseasiassa juuri eron ansiota. Mahdollista kasvua, mutta hyvin kipeää kasvua.