Vastentahtoinen vanhapoika
Minä en ole sinulle muuta kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa...
(Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi)
sunnuntaina, syyskuuta 10, 2006
  43 - Toinen tauko
Kirjoituksiini tulee - tai siis on jo tullut - nyt toinen tauko.

Töissä on sen verran tiukka paikka, että ihmiset reagoivat epärationaalisesti. Se puolestaan johtaa siihen, että työn edellytykset - ja työn onnistumisen edellytykset - ovat oleellisesti heikentyneet. Joudun toimimaan ikäänkuin kädet sidottuina, ja silti minun tulisi vastata onnistumisesta.

Näissä oloissa ei liene yllätys, että olen stressaantunut ja koko lailla kypsä jättämään koko homman. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole mahdollista taloudellisista syistä. Joten olen siis vain stressaantunut ja ahdistunut.

Minulla ei nyt ole voimia eikä motivaatiota käydä läpi tarpeettoman ja typerän avioeroni syita ja sen jälkeistä elämääni nais-uskoni menettäneenä.

Kuten kaikki kirjoitukseni, tämäkin on oma henkilökohtainen uskoni, joskin tosi minulle itselleni. Muilla osapuolilla saattaa olla oikeutetut erilaiset käsitykset asiasta.
 
Comments:
Voi raasua, nyt säkin joudut kärsimään töissä! :(

Koita jaksaa! Toivotaan, että asiat paranevat kohtalaisella tahdilla, ettet joudu liian kauaa stressaamaan!
 
Kiitos myötämielestä, ipomoea

Mahdoton tilanne töissä purkautui viikossa ja voin taas noudattaa periaatteita jotka koen välttämättömiksi. - Arvelen tosin, että minua nyt pidetään asteen verran enemmän hankalana tyyppinä.

Olen toki miettinyt tätä stressaamista: Olen kieltämättä perfektionisti, mutta minun alallani siitä on hyötyä, yllättävää kyllä. Mutta hyötyä tai ei, koen jatkuvasti riittämättömyyden tunnetta ja yksin taakan kantamisen tuskaa. Tällä pelillä kulutan itseäni loppuun.

Ja tällä pelillä en lainkaan kestä muiden ihmisten lepsuilua. Se estää asioiden sujumisen. Kun minä kuitenkin muka vastaan niiden asioiden valmistumisesta.

En lainkaan ihmettele, miksi ihmiset eivät enää viihdy töissä. Vaatimukset ovat hurjat ja edellytykset ja tuki vähäiset. Mutta kun sitä lottovoittoa ei näy...

Ja bloggaamiseen taas meni maku. Ehkä se palaa joskus...
 
Bloggaa vaan... oisi mukava... Jos ihmissuhdejutut on loppuun käsitelty, niin työjutuistakin voi blogata. Mullakin on myös sillä rintamalla säkki tyhjänä..
 
Ääääh

Ei ihmissuhdejutut ole ollenkaan loppuun käsitelty.

Minulla on vain tapana harrastaa asioita ryöppyinä: välillä kiihkeää paneutumista viikko-, kuukausi- tai vuosikausia ja sitten - ihan äkkiä - ihan hiljaista. Ja sitäkin viikko-, kuukausi- tai vuosikausia.

Ja joihinkin tekemisiin en välttämättä palaa enää ikinä. Niinkuin ilmeissti ratsastukseen.
Sanon 'ilmeisesti', kun eihän sitä koskaan tiedä.
 
Hei, vaude – hienoa, että pääsit pahimmasta työruuhkasta irti noin nopeasti!

Mä en itse asiassa usko, että sä palat loppuun; olisit palanut jo. Ellei sitten vaatimukset sun duunissa ole vastikään muuttunu paljon armottomammiksi..?

Perfektionismistä on aika monellakin alalla hyötyä. Mutta, elämänlaatua liika työhön keskittyminen voi tietenkin syödä... Menestys työssä & ammatissa ei välttämättä takaa onnea.

Mä oon samaa mieltä siitä, että työelämä on aivan hullun vaativaa. Ilmeisesti erityisesti nykyään. Ainakin meillä töissä tuo vanhempi polvi ottaa ärsyttävän lungisti ja nuoremmat joutuvat raatamaan burnoutin rajamailla.

Kyllä mä toki ymmärrän, ettei työelämän jatkuvasti lisääntyviin vaatimuksiin välttämättä pysty kasvamaan, jos on ehtinyt aikoinaan tottua rauhallisempaan elämänmenoon, mutta... joskus silti tuntuu niin epäreilulta, että esimerkiksi mun koko aikuisikä saattaa hurahtaa nopeasti ohi ylitöitä tehden, enkä ehdi missään vaiheessa Elää sillä tavalla kuin aiemmat polvet ovat ehtineet.

Hmm... En kyllä nyt tarkoita, että _kaikki_ mua vanhemmat vain laiskottelisivat! Erityisesti ne, joilla on esimiesvastuuta joutuvat kyllä raatamaan vähintään riittävästi!
 
No mutta ipomoea.

Ei minulla työruuhkaa ollut, vaan käteni sidottiin. Siinä meni usko. Mutta kun kädet taas vapautettiin, uskokin palasi. - Se palautus tapahtui niin, että pyysin peruuttamaan resurssitilaukseni: ei kannata jatkaa kun ei ole työedellytyksiä.

Tuo oli kiintoisa tuo uskosi siitä että me vanhempi väki vain laiskotellaan. Omalla alallani olen pannut merkille, että nuorille ei enää opeteta työssä ihan välttämättömiä taitoja. Niinpä esim. minä joudun likipitäen verissäpäin ajamaan asioita jotenkuten toimivaan suuntaan. Monta on yötä jääänyt nukkumatta. Ja nuoret katsoo kuin kummajaista: mitä äijä oikeen revit.

Mutta - tällä samaisella omalla alallani - nuoretkin yleensä tekevät pitkää päivää ja uuvuttavat itsensä puhki. Osittain syy on tuossa edelläkerrotussa väärässä ammattiopetuksessa, mutta suurimmalta osin ymmärtääkseni erittäin kehnossa johtamisessa.

Tälle alalle on kasvanut erittäin tehoton ja uuvuttava työtapa ja kelvoton johtaminen. Osittain huono johto on seurausta siitä, että 'asiantuntijoita ei saa komentaa'. - Roskaa: työt on töitä ja jos on töihin tullut, työt on tehtävä. Kivaa saa olla, mutta se ei saa tulla siitä, että laiskotellaan.

Ja taas ajauduin sivuraiteelle!
Pitikös minun pohtia sitä, että ihastuisinkin kolmekymppiseen...
 
Niin no, eri aloilla varmaan eri ikäiset (ts. erilaiseen kulttuuriin sopeutuneet) ovat vahvoilla. Monilla aloilla esim. tekniikka on kehittynyt niin nopeaa tahtia viime vuosikymmeninä, että vanhemmalla väellä on ilmiselviä vaikeuksia pysytellä perässä.

Mä nimittäin joudun omalla työmaallani tekemään monen itseäni vanhemman puolesta paljon perusasioita ja huolehtimaan siitä, että hommat menee eteenpäin.

Sama näkyi jo opiskeluaikana siten, että opettajat eivät olleet itsekään ehtineet opetella asioita, joita heidän olisi kuulunut opettaa.

--

Ihastumista ei kannata pohtia - kannattaa vaan ihastua! :)
 
Lähetä kommentti



<< Home

Parisuhde on sekä vallan helppo että hyvin vaikea asia. Jos suhde sujuu, se sujuu näennäisesti aivan itsestään; mutta sujuakseen se tarvitsee oikeaa polttoainetta: toisen hyväksyntää ja toisen tarpeiden täyttämistä; silti toiselle alistumatta.

Esittämäni näkemykset ovat ehdottoman puolueellisia ja vastapuolilla voi olla niistä aivan oikeutetut täysin erilaiset käsitykset. Silti näkemykset ovat minulle subjektiivisesti tosia.

Yrityksistäni huolimatta olen taas yksin. - Vanhapoika vasten tahtoani.

Kommentit saattaisivat auttaa minua käsittämään jotakin. Voit jättää myös henkilökohtaisen kommentin: julkaisu ei ole automaattinen.

Mitä tapahtui...

Tapahtumain kulku
Päärooleissa - 05.08.06

Syndikointi yms.

FeedBurner SmartFeed
Lisää Blogilistan suosikkeihin

Blogilista.fi

Linkit
Väestöliitto: Toimiva parisuhde
Kataja. Kestävän parisuhteen kasvu ry.
Tukiasema.net: parisuhde

Toisiakin on...
Selibaattipäiväkirja
Seksitön elämä

Minne seuraavaksi:
RealWorld . . . can it be?

Uusimmat
Uusin postaus
42 - Rakastajattaren kuolema
41 - Jokainen mies tietää
40 - Kyllä sinun pitäisi tietää
39 - Tunniksi irti kivusta
38 - Väliaika - Paus
37 - A letter to Her
36 - Me kasvoimme eri suuntiin II
35 - "Mennyttä ei kannata surra"
34 - Eron varmistaminen eron välttämisellä
33 - Hän ja aamu

Arkisto
heinäkuuta 2006 / elokuuta 2006 / syyskuuta 2006 / huhtikuuta 2007 /


Powered by Blogger