42 - Rakastajattaren kuolema Kuten olen kertonut, Rakastajattaren lopulta näytettyä minulle ovea, jouduin tutustumaan aiemmin tapahtuneen avioeroni ja naisettomuuden kipuun. Ero Rakastajattaresta ei ollut minulle helppo, kaikkea muuta.

Koitin kaikin keinoin ylläpitää yhteyttä Rakastajattareen, mikä varmasti vain entisestään vahvisti hänen käsitystään minusta takertuvana sekä hänen haluaan päästä minusta eroon. Kun joskus onnistuin houkuttelemaan hänet retkelle tms, huomasin yhä haluavani häntä. Hänessä oli jotakin seksuaalisesti käsittämättömän puoleensa vetävää. Hän oli minulle jonkinlainen attrappi.

Sitten vuosia vuosia vuosia myöhemmin, pitkän tauon jälkeen, hän kutsui minut käymään. Tosin minun aloitteestani. Ja kun tapasin hänet, totesin etten enää halunnut häntä. Attrappi oli viimein lakannut toimimasta. - Se oli minulle ihmeellisen vapauttava kokemus ja me juttelimme niitä näitä niinkuin vanhat tutut juttelevat ja teimme yhdessä talon töitä.

Mutta Rakastajatar oli viimein kuollut. Niinkuin Vaimo aikanaan kuoli kun kuljin itkien sateessa.


Myohemmin havaitsin olevani myös hieman kauhistunut Rakastajattaren kuolemasta: jos sellainen palo voi tyystin laantua ja kiinnostus täysin kadota, niin mitä tapahtuisi intohimoiselle avioliitolle pitkien vuosien myötä?

Lohduttaudun sillä ajatuksella, että liitossa olisi aikaa kasvaa rakastamaan toista kumppanina, joten kiihkon tasaantuminen ei välttämättä merkitsisi merkityksen katoamista. Luulen, että kipeiden kokemusten jälkeen ehkä mahdollisesti osaisin niin tehdäkin?  ¶ 11:15