11 - Hukatut kriisit
Kaikilla ihmisillä on kasvukriisejä. Jopa useita; mehän puhumme kolmenkympin, neljänkympin ja viidenkympin kriiseistä.
Ne kriisit ovat todellakin *kasvu*-kriisejä. Niissä pohtii sitä ikuista kysymystä 'tätäkö tämä elämä on?', ja silloin olisi mahdollisuus ja mitä suurin motivaatio tehdä jotakin kehittävää elämälleen. - Mutta ainakin takavuosina se 'jotakin' naisten kohdalla valitettavasti systemaattisesti oli avioero: Karkuunlähtö kasvamisen sijasta.
30: ja eikun karkuun? Jokaisessa suhteessa on välttämättä ylämäkiä ja alamäkiä. Ei vanha vihkikaava syyttä perää lupausta rakastaa sekä myötäisessä että vastaisessa. Mutta kun se vastainen sitten viimein omalle kohdalle tulee ja samaan osuu vielä joku noista kriisivaiheista, tarjolla on niin perin helppo ratkaisu: kun tämä nyt ei tämän miehen kanssa enää mitään herkkua ole, niin enköhän aloita koko homman alusta. - Sen sijaan että etsittäisiin uusi vaihe ja uusi tapa jakaa elämää, lähdetään karkuun. Ei ole valmiutta kohdata asioita ja kasvaa aikuisemmaksi; ratkaisu on pako.
Katajan (ks. linkki)
Helmiä-osastossa on psykologi
Kari Kiianmaan kirjoitus
Unelmien parisuhde ja uskottomuuden houkutus, joka oivallisesti kuvaa miten kriisissä oleva nainen saa vastakaikua omassa kriisissään oelvalta mieheltä ja niin rakastutaan päätäpahkaa: oma tylsä puoliso saa jäädä; uusi kumppani tuo taas kaikki ihanat rakastumisen toiveet. Elämä on taas ihanaa.
Siinä se sitoutuminen sitten on. Siinä menee lupaus rakastamisesta myötä- ja vastamäessä. Siinä on kriisi toki käytetty oman elämän muuttamiseen, mutta ei ole haluttu kasvaa kestämään niitä vastamäkiä. Ei ole haluttu aikuistua.
Niin meni minunkin vaimoni. Olin yllättynyt hänen ratkaisustaan, en olisi ikinä arvannut että juuri hän kuvittelisi elämän niin epärealistisen helpoksi. - Niin sitä saattaa erehtyä lähimmästä ihmisestä.