Minä en ole sinulle muuta kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa...(Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi)
maanantaina, heinäkuuta 24, 2006
12 - Arkipäivän ikävä
Pesen tänään ikkunoita. Ikävää hommaa.
Paitsi ettei itse peseminen ole lainkaan ikävää. On mukavaa kun ikkuna puhdistuu ja maisema kirkastuu. Kirkas maisema jotenkin kirkastaa mieltäkin.
Ikävää on kaiken ikkunan edessä olevan tavaran raahaaminen tieltä pois, jotta saa ikkunan auki. Työhuoneessa on siirrettävä telkkari, CD-teline, paperilokerikko ja lukematon määrä purnukoita joissa on kyniä yms. Kun ne raivaa pöydältä, löytyy tietysti suunnattomat määrät pölyä, joka on pyyhittävä pois. Niin yksinkertainen ikkunanpesu poikii melkeinpä suuremman määrän oheistyötä, joka on ihan riittävän vaivalloista.
Mutta ikävä kalvaa mieltä tänään taas muutenkin: Minusta ei ole mukavaa elää yksin. En kai ikinä siihen varsinaisesti totu. Kaipaan ihmistä. Sellaista ihmistä, jonka ei tarvitse olla koko ajan kanssani, mutta joka silti on olemassa. Joka kenties puuhailee jotain omaansa talon toisessa päässä. Joka onkin ehkä kurssilla, tai jopa työmatkalla. Mutta silti hän ja minä pidämme yhtä. Sitä ihmistä, jonka kanssa on ilo juoda iltateetä, tai nousta aamulla ylös. Joka tulee syliini sohvaan lukemaan lempilehteään.
Yksin kotona
Tai no jaa: mökillä
Minun on häntä ikävä. ¶ 10:15
Paitsi ettei itse peseminen ole lainkaan ikävää. On mukavaa kun ikkuna puhdistuu ja maisema kirkastuu. Kirkas maisema jotenkin kirkastaa mieltäkin.
Ikävää on kaiken ikkunan edessä olevan tavaran raahaaminen tieltä pois, jotta saa ikkunan auki. Työhuoneessa on siirrettävä telkkari, CD-teline, paperilokerikko ja lukematon määrä purnukoita joissa on kyniä yms. Kun ne raivaa pöydältä, löytyy tietysti suunnattomat määrät pölyä, joka on pyyhittävä pois. Niin yksinkertainen ikkunanpesu poikii melkeinpä suuremman määrän oheistyötä, joka on ihan riittävän vaivalloista.
Mutta ikävä kalvaa mieltä tänään taas muutenkin: Minusta ei ole mukavaa elää yksin. En kai ikinä siihen varsinaisesti totu. Kaipaan ihmistä. Sellaista ihmistä, jonka ei tarvitse olla koko ajan kanssani, mutta joka silti on olemassa. Joka kenties puuhailee jotain omaansa talon toisessa päässä. Joka onkin ehkä kurssilla, tai jopa työmatkalla. Mutta silti hän ja minä pidämme yhtä. Sitä ihmistä, jonka kanssa on ilo juoda iltateetä, tai nousta aamulla ylös. Joka tulee syliini sohvaan lukemaan lempilehteään.
Yksin kotonaTai no jaa: mökillä
Minun on häntä ikävä. ¶ 10:15
FeedBurner SmartFeed
