Minä en ole sinulle muuta kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa...(Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi)
tiistaina, heinäkuuta 25, 2006
13 - Talon työt ja onnellisuus
Ikkunanpesu jatkuu.
Näinä päivinä talossa on ihan liikaa ikkunoita. Koko muun vuoden ajan sitten pohdinkin pitäisikö työhuoneen eteläseinään puhkaista ikkuna tai pari koko länsiseinän mittaisen ikkunarivin jatkoksi: Tulisi upea laajakuvamaisema puutarhaan.
Kulmaikkunaimitaatio - ikkunanpesun virtuaalimaailma
Mutta palataanpa ikkunanpesuun: Havaitsin, että monen ikkunan alapuitteesta oli maali irtaantunut. Ja pohjoiseinällä ulkopuitteet olivat aivan karmeassa kunnossa. Useita ikkunoita olisi pikaisesti maalattava uudestaan.
Mutta milloin minä sen teen? Loma loppuu kohtsillään ja lukematon määrä muitakin välttämättömiä töitä on vielä ehdittävä tehdä. Ehkä oleellisin niistä on lattioiden pesu. Loman mittaan olen jo rakentanut paviljongin alle terassin; rakentanut autonkääntöpaikan; imuroinut, pessyt ja vahannut auton - siis oviaukkojen reunoja myöten - pessyt kohta ikkunat; hoitanut puutarhan isommat vuotuistyöt; istuttanut viisi rhododendronia ja kastellut niitä (melko) ahkerasti; rakentanut takkapuupinon ulko-oven pieleen, jottei syksyllä ja talvella tarvitse puita kaukaa kantaa; kivennyt sammakkolammen rantapolun ja -terassin uuden paviljongin alta vapautuneilla liuskekivillä; öljynnyt kaikki puutarhahuonekalut ja terassit ja ties mitä kaikkea muuta.
Vuoden mittaan laitan ruuat, tiskaan astiat - varsinkin nyt kun astainpesukone hajosi - pesen pyykit, siivoan talon ja pihan, hoidan puutarhan, pesen auton, nuohoan lämmityskattilan, hakkaan takkapuut, teen lumityöt. Sanalla sanoen hoidan koko talouden ja kiinteistön. Leipätyön lisäksi.
Tiedän että saman tekee moni muukin. Mutta silti minusta se tuntuu jotenkin niin perin murheelliselta: miksei näitä töitä voisi joku jakaa kanssani? Minusta olisi paljon lämpimämpää tehdä näitä töitä myös jollekulle toiselle eikä vain itselleni. Ja helpottaisihan se toki työtaakkaakin. Ja nyt tarkoitan todellakin työn jakamista. Ei ehkä tasan, mutta siten että kumpikin tekisi ne työt, jotka mieluiten tekee. Ja lopuista sitten sovitaan.
En kaipaa tähän militanttifeministien alistuskommentteja: siitä ei ole kyse. On kyse elämän jakamisesta. Se on yhteenkuulumista, toisen tarpeiden täyttämistä, toiselle tekemistä. Toiselle kuitenkaan alistumatta. Yhteinen vastuuu yhdistää. Se antaa yhdessä aikaansaamisen ja onnistumisen tunteen. Se lähentää ja yhdistää. Se on rakkautta.
Ja kun työt jakamalla sitten säästyy aikaa eikä kummankaan tarvitse raataa koko päivää, voidaan illalla istua sohvaan. Sylikkäin, lukemaan omaa lempilehteä. Tai vain olemaan onnellinen. ¶ 11:20
Näinä päivinä talossa on ihan liikaa ikkunoita. Koko muun vuoden ajan sitten pohdinkin pitäisikö työhuoneen eteläseinään puhkaista ikkuna tai pari koko länsiseinän mittaisen ikkunarivin jatkoksi: Tulisi upea laajakuvamaisema puutarhaan.
Kulmaikkunaimitaatio - ikkunanpesun virtuaalimaailmaMutta palataanpa ikkunanpesuun: Havaitsin, että monen ikkunan alapuitteesta oli maali irtaantunut. Ja pohjoiseinällä ulkopuitteet olivat aivan karmeassa kunnossa. Useita ikkunoita olisi pikaisesti maalattava uudestaan.
Mutta milloin minä sen teen? Loma loppuu kohtsillään ja lukematon määrä muitakin välttämättömiä töitä on vielä ehdittävä tehdä. Ehkä oleellisin niistä on lattioiden pesu. Loman mittaan olen jo rakentanut paviljongin alle terassin; rakentanut autonkääntöpaikan; imuroinut, pessyt ja vahannut auton - siis oviaukkojen reunoja myöten - pessyt kohta ikkunat; hoitanut puutarhan isommat vuotuistyöt; istuttanut viisi rhododendronia ja kastellut niitä (melko) ahkerasti; rakentanut takkapuupinon ulko-oven pieleen, jottei syksyllä ja talvella tarvitse puita kaukaa kantaa; kivennyt sammakkolammen rantapolun ja -terassin uuden paviljongin alta vapautuneilla liuskekivillä; öljynnyt kaikki puutarhahuonekalut ja terassit ja ties mitä kaikkea muuta.
Vuoden mittaan laitan ruuat, tiskaan astiat - varsinkin nyt kun astainpesukone hajosi - pesen pyykit, siivoan talon ja pihan, hoidan puutarhan, pesen auton, nuohoan lämmityskattilan, hakkaan takkapuut, teen lumityöt. Sanalla sanoen hoidan koko talouden ja kiinteistön. Leipätyön lisäksi.
Tiedän että saman tekee moni muukin. Mutta silti minusta se tuntuu jotenkin niin perin murheelliselta: miksei näitä töitä voisi joku jakaa kanssani? Minusta olisi paljon lämpimämpää tehdä näitä töitä myös jollekulle toiselle eikä vain itselleni. Ja helpottaisihan se toki työtaakkaakin. Ja nyt tarkoitan todellakin työn jakamista. Ei ehkä tasan, mutta siten että kumpikin tekisi ne työt, jotka mieluiten tekee. Ja lopuista sitten sovitaan.
En kaipaa tähän militanttifeministien alistuskommentteja: siitä ei ole kyse. On kyse elämän jakamisesta. Se on yhteenkuulumista, toisen tarpeiden täyttämistä, toiselle tekemistä. Toiselle kuitenkaan alistumatta. Yhteinen vastuuu yhdistää. Se antaa yhdessä aikaansaamisen ja onnistumisen tunteen. Se lähentää ja yhdistää. Se on rakkautta.
Ja kun työt jakamalla sitten säästyy aikaa eikä kummankaan tarvitse raataa koko päivää, voidaan illalla istua sohvaan. Sylikkäin, lukemaan omaa lempilehteä. Tai vain olemaan onnellinen. ¶ 11:20
Comments:
<< Home
Ihan samanlaisia ajatuksia/ongelmia vaikka olenkin vastakkaista sukupuolta. Tuota energiamäärää mulla tosin ei ole. Olen ratkaissut yksin tekemisen ongelman sillä, etten tee.
# posted by 
: tiistaina, heinäkuuta 25, 2006
: tiistaina, heinäkuuta 25, 2006
Harmillisinta tässä on, että oikeastaan olen aika mukavuudenhaluinen ihminen; en hirveästi viitsisi taloa hoitaa. Niinpä kaikesta kehumastani raadannasta huolimatta koti on jatkuvasti sekaisin ja puutarha puolivilli viidakko.
Mutta onhan nyt ainakin ikkunat puhtaat.
Lähetä kommentti
Mutta onhan nyt ainakin ikkunat puhtaat.
<< Home
FeedBurner SmartFeed
