Minä en ole sinulle muuta kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa...(Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi)
perjantaina, heinäkuuta 28, 2006
16 - Muualta hankitun rakkauden suloisuus
Minä siis hankin rakkauden muualta. Niinkuin edellisellä kerralla kerroin. Minä hankin rakastajattaren; salarakkaan, niinkuin nyt sanotaan.
Oi, se oli ihanaa: aluksi perhoset vatsassa, sitten suuri hullaannus, jälleen rakastumisen huikaiseva onni. - Olimme yhdessä aina kun vain mahdollista; Millä tekosyyllä hyvänsä. Hormonit hyrräsivät, elimistö täynnä endorfiineja. Ja mikä intohimo! Sehän oli uskomatonta. - Ja minulla oli Rakastajatar!
Oi elämän yltäkylläistä, ylitsevuotavaa suloisuutta!
Ja vaikka Vaimo oli itse minulta rakkautensa evännyt ja vaikka olin hänelle aikeeni kertonut, hän oli mustasukkainen. Oi miten mustasukkainen. Mutta minä olin onnellinen. Kaiken suruni keskellä.
Niinkuin arvata saattaa, se onni oli sitä, mistä psykologi Kari Kiianmaa kirjoittaa artikkelissaan Unelmien parisuhde ja uskottomuuden houkutus: kahden omassa erokriisissään elävän kohtaaminen ja toistensa löytäminen. [Ks. linkit: Kataja (Helmiä -osasto)]. Ja niinkuin edelleen arvata saattaa, se ei johtanut mihinkään; Sitä kesti kai vuosikausia, mutta jo varsin pian oli ilmiselvää, että sopua siitä ei synny.
Se suhde oli väärällä pohjalla; se paikkasi vain eron aiheuttamaa yksinjäämisen pelkoa ja hylätyksi tulemisen tunnetta. - Minä olin kyllä valmis sitoutumaan, mutta Rakastajatar ei.
Ja kun siitä sitten lopulta tuli ero, silloin vasta koin alkuperäisenkin eroni täyden kivun... ¶ 06:45
Oi, se oli ihanaa: aluksi perhoset vatsassa, sitten suuri hullaannus, jälleen rakastumisen huikaiseva onni. - Olimme yhdessä aina kun vain mahdollista; Millä tekosyyllä hyvänsä. Hormonit hyrräsivät, elimistö täynnä endorfiineja. Ja mikä intohimo! Sehän oli uskomatonta. - Ja minulla oli Rakastajatar!
Oi elämän yltäkylläistä, ylitsevuotavaa suloisuutta!Ja vaikka Vaimo oli itse minulta rakkautensa evännyt ja vaikka olin hänelle aikeeni kertonut, hän oli mustasukkainen. Oi miten mustasukkainen. Mutta minä olin onnellinen. Kaiken suruni keskellä.
Niinkuin arvata saattaa, se onni oli sitä, mistä psykologi Kari Kiianmaa kirjoittaa artikkelissaan Unelmien parisuhde ja uskottomuuden houkutus: kahden omassa erokriisissään elävän kohtaaminen ja toistensa löytäminen. [Ks. linkit: Kataja (Helmiä -osasto)]. Ja niinkuin edelleen arvata saattaa, se ei johtanut mihinkään; Sitä kesti kai vuosikausia, mutta jo varsin pian oli ilmiselvää, että sopua siitä ei synny.
Se suhde oli väärällä pohjalla; se paikkasi vain eron aiheuttamaa yksinjäämisen pelkoa ja hylätyksi tulemisen tunnetta. - Minä olin kyllä valmis sitoutumaan, mutta Rakastajatar ei.
Ja kun siitä sitten lopulta tuli ero, silloin vasta koin alkuperäisenkin eroni täyden kivun... ¶ 06:45
FeedBurner SmartFeed
