Minä en ole sinulle muuta kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa...(Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi)
lauantaina, heinäkuuta 29, 2006
18 - Onnellinen hetki
Olin eilen onnellinen.
Sitä kesti yhden sekunnin ajan. Riittävän pitkään kuitenkin, että ehdin tajuta sen. Se oli hieno lämmin tunne.
Olin lähdössä kauppaan, ja istuin auringonpaisteeseen ulkoportaille kiinnittämään sandaaleita paljaisiin jalkoihini. - Silloin se tuli. Lyhyt, suloinen pilkahdus. Se oli mukavaa.
Muuten koko päivän olikin ollut ahdistunut olo. - Päivä oli raukean upea kesäpäivä. Juuri sellainen, jolloin pitäisi lojua tyytyväisen onnellisena kedolla, heinä suussa ja katsastella taivaan pilviä. Juuri sellainen, jolloin elämä on ihanaa.
Kesäheinät
Mutta minä olin ahdistunut. Ja jokseenkin murheellinen. Sellainen kesäpäivä menee minulta hukkaan, kun elämä muuten ei ole onnellinen: En minä voi heittäytyä laiskaksi ja antaa ajan kulua ja vanhuuden tulla ilman että edes yritän löytää itselleni lempeän hurjan naisen.
Sitten kun elämässäni taas on lempeän hurja nainen, voin olla taas myös onnellinen; voin nauttia kesäpäivästä, koska tiedän että hän on olemassa; en ole yksin.
Paitsi jos elämä hänen kanssaan onkin yhtä helvettiä. Silloin kaipaan takaisin tähän 'vapauteen'. Ei onnellisuus sittenkään voi eikä saa olla kiinni toisesta ihmisestä; Se pitää löytää itsestä.
Mutta kun minä olen kuitenkin perheihminen: Elämä yksin ei ole sitä mitä minä haluan ja mitä minä arvostan. Se on minusta vajaata. Minä kaipaan sitä yhtä tärkeää ihmistä. Ei koko ajan rinnalleni; ei mukaan joka paikkaan ja kaikkeen tekemiseen. Mutta olemaan olemassa. Olemaan rakastettu ja rakastamaan. Olemaan mielessäni mukanani. Sitä minulle on onni.
Se sekunnin onnellisuus tuli fyysisestä aktiivisuudesta. Olin pitkällä kävelyretkellä kameran kanssa. Fyysinen rasitus ja pelkkä aktiivisuuskin onneksi todella purkaa ahdistustani. Se saattaa toisinaan tuoda jopa sekunnin mittaisen onnellisuuden hetken.
Sekin on jotain. ¶ 07:00
Sitä kesti yhden sekunnin ajan. Riittävän pitkään kuitenkin, että ehdin tajuta sen. Se oli hieno lämmin tunne.
Olin lähdössä kauppaan, ja istuin auringonpaisteeseen ulkoportaille kiinnittämään sandaaleita paljaisiin jalkoihini. - Silloin se tuli. Lyhyt, suloinen pilkahdus. Se oli mukavaa.
Muuten koko päivän olikin ollut ahdistunut olo. - Päivä oli raukean upea kesäpäivä. Juuri sellainen, jolloin pitäisi lojua tyytyväisen onnellisena kedolla, heinä suussa ja katsastella taivaan pilviä. Juuri sellainen, jolloin elämä on ihanaa.
KesäheinätMutta minä olin ahdistunut. Ja jokseenkin murheellinen. Sellainen kesäpäivä menee minulta hukkaan, kun elämä muuten ei ole onnellinen: En minä voi heittäytyä laiskaksi ja antaa ajan kulua ja vanhuuden tulla ilman että edes yritän löytää itselleni lempeän hurjan naisen.
Sitten kun elämässäni taas on lempeän hurja nainen, voin olla taas myös onnellinen; voin nauttia kesäpäivästä, koska tiedän että hän on olemassa; en ole yksin.
Paitsi jos elämä hänen kanssaan onkin yhtä helvettiä. Silloin kaipaan takaisin tähän 'vapauteen'. Ei onnellisuus sittenkään voi eikä saa olla kiinni toisesta ihmisestä; Se pitää löytää itsestä.
Mutta kun minä olen kuitenkin perheihminen: Elämä yksin ei ole sitä mitä minä haluan ja mitä minä arvostan. Se on minusta vajaata. Minä kaipaan sitä yhtä tärkeää ihmistä. Ei koko ajan rinnalleni; ei mukaan joka paikkaan ja kaikkeen tekemiseen. Mutta olemaan olemassa. Olemaan rakastettu ja rakastamaan. Olemaan mielessäni mukanani. Sitä minulle on onni.
Se sekunnin onnellisuus tuli fyysisestä aktiivisuudesta. Olin pitkällä kävelyretkellä kameran kanssa. Fyysinen rasitus ja pelkkä aktiivisuuskin onneksi todella purkaa ahdistustani. Se saattaa toisinaan tuoda jopa sekunnin mittaisen onnellisuuden hetken.
Sekin on jotain. ¶ 07:00
FeedBurner SmartFeed
