Minä en ole sinulle muuta kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa...(Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi)
maanantaina, heinäkuuta 31, 2006
20 - Mieli sen tekee
Todellisen kuva - ei todellinen itse
En tiedä; ei ehkä ole ihan maailman helpoin asia hoksata, että rakkaus, niinkuin kaikki muukin todellisuus, on meille henkilökohtaisesti oikeasti olemassa vain omassa päässä; ei todellisessa todellisuudessa: Me emme oikeastaan tajua ja aisti itse todellisuutta, vaan ainoastaan oman tulkintamme siitä.
Siksi rakkauskin on toisille helppoa ja toisille tuskaa. Niinkuin kaikki elämä. Me reagoimme niin kovin eri tavoin ihan samoihin asiohin. Siksi minä ja moni muu kokee ahdistusta ilman mitään pätevää syytä.
Todellisen kuva - ei todellinen itseHän oli maantieteellisesti kaukana; toisessa maassa. Ja vaikka tapasin hänet vain kerran tai pari vuodessa aina muutaman viikon ajan kerrallaan, hän teki minut silti onnelliseksi vuoden ympäri: Hän oli olemassa ja hän oli mukanani minun mielessäni läpi koko vuoden.
Toki me soittelimme toisillemme pitkiäkin puheluita ja kirjoitimme paljon sähköpostia. Mutta silti suurimman osan ajasta hän oli fyysisesti toisaalla. Ja silti minä rakastin häntä ja silti hän teki minusta onnellisen.
Vaan nyt kun hän on minusta luopunut, hän ei enää voi olla mielessäni mukanani eikä minua varten. Ja mieleni on onneton; minä en ole onnellinen. - Fyysisesti tilanne on oikeastaan sama kuin pääosin ennenkin: hän ei ole luonani. Mutta nyt hän ei enää ole luonani edes ajatuksissa. Nyt olen yksin.
En minä tarvitse rakastani koko ajan fyysisesti vierelleni. Tärkeää minulle on se, että hän on olemassa, ja että hänkin ajattelee minua. - Hän on minun mielessäni ja minä hänen. Ja me rakastamme.
Mutta toki kaikkein hienointa silti on kuitenkin se, että päivän töiden tultua tehdyiksi me todella istumme sohvaan; ihan fyysisesti samaan sohvaan. Hän käy minun reisieni väliin, nojaa selkänsä rintaani, ja me kumpikin lueskelemme laiskan onnellisina kirjaamme, lehteämme tai mitä hyvänsä luemmekaan.
Kuin laiskat tyytyväiset leijonat savannilla.
¶ 20:20
FeedBurner SmartFeed
