Ymmärtääkseni kyse tosiaan onkin ohjausjärjestelmästä. Oletettavasti omat elämäntapani ylläpitävät epäedullista hormoni- tms. tasapainotilaa. Ajattelen näin sen tähden, että tiedän, miten voin vaikuttaa tähän tilaani: Jos rasitan itseäni fyysisesti, onnellisuuteni lisääntyy. Ei se ole kiinni siitä, onko minulla rakasta vaimoa vai ei. Mitä enemmän rasitan isteäni ulkoilmassa, sitä iloisemmaksi, reippaamaksi ja onnellisemmaksi tulen.

Mitä enemmän istun tässä tietokoneen äärellä bloggaamassa ja töissä tietokoneen äärellä tekemässä systeemianalyysiä, sitä ärtyvämmäksi, kriittisemmäksi, stressantuneemmaksi ja onnettomammaksi minä tulen.


Kyse on siis mitä ilmeisimmin hormoneista tms. järjestelmästä, johon voisin itse vaikuttaa. Lisäksi tiedetään toki, että jos on olevinaan iloinen, niin itse asiassa tulee iloiseksi (Ilo pintaan vaik syvän märkänis); elimistöä voi huijata.

Masentuneena on kuitenkin mahdoton teeskennellä iloista tai edes lähteä juoksulenkille. Se ei vain onnistu. Siksi en oikeastaan ihmettele, miksi niin monet valitsevat lääkkeet tämän ohjausjärjestelmän ohjaamiseen: Masennuslääkkeitä, onnellisuuspillereitä, ties mitä. - Itse en kuitenkaan jostain syytsä hirviä sille tielle lähteä.


Mutta sitä minä kyllä ihmettelen, miksi en sitten lähde vaikkapa sille juoksulenkille, kun tiedän miten paljon helpommaksi se tekisi elämäni. Ja miten paljon ihanammaksi se tekisi minut sille tulevalle ihanalle hurjalle naisellleni, jota en ole vielä kohdannut.